VIRKATUT PANNUNALUSET

Lupailin aikaisemmin, että vanhan pussilakanan uusi elämä saattaisi löytyä meidän keittiöstä. Vanhat kankaat voi helposti uusiokäyttää käsitöissä, ohjeet "matonkuteen" tekoon löytyy edellisestä postauksesta. Nyt on kaksi pannunalusta valmiina ja materiaalia jäi vielä jäljelle vaikka kuinka paljon! Mitäköhän muuta kangassuikaleista voisi virkata? 

Pannunalusista tuli sopivan paksuja ja hauskan värisiä. Vaikka kangas oli melko kulunutta, sopi se erittäin hyvin vielä tällaiseen tarkoitukseen. Vaalenpunaisista kangaskaistaleista revin hieman paksummat, noin 2 cm leveät, jolloin pannunalusesta tuli hieman jämäkämpi. 

Käytin virkkauksessa numeron 9 koukkua ja tein työstä viidentoista ketjusilmukan levyisen. Jatkoin virkkausta niin pitkään kunnes työ alkoi olemaan neliön muotoinen. Tämän jälkeen jatkoin vielä kiinteillä silmukoilla koko työn ympäri ja tein ripustuskoukun ketjusilmukoin. 

Pyöreän pannunalusen tein puolestaan vähän ohuemmista, noin 1 cm levyisistä kangassuikaleista. Aloitin työn virkkaamalla 5 ketjusilmukkaa, jotka yhdistin piilosilmukalla. Lisäsin alussa silmukoita jokaisella kerroksella melkein joka toiseen silmukkaan ja lopussa harvemmin, mutta kuitenkin tasaisin väliajoin. Pyöreä pannunalunen sopii hyvin kuuman kattilan alle suojaamaan ruokapöytää kuumalta kasvissosekeitolta tai -



teepannun alle flunssaisiin, mutta tunnelmallisiin päiväteehetkiin suojaamaan kirjakarusellia kuumalta vihreältä teeltä. :)



Idea pähkinänkuoressa: Vanhoista kankaista revityistä suikaleista voi virkata kivoja ja käytännöllisiä pannunalusia omaksi iloksi tai vaikka lahjaksi!

VANHAN PUSSILAKANAN UUSI ELÄMÄ

Kirjamessuilla viime syksynä tein tällaisen heräteostoksen ja arvostelin kirjan totaalisesti pelkän kannen perusteella - ihania värejä ja nimikin kuvaisi uutta omistajaa täysin! Hetkeäkään en ole katunut ostopäätöstäni, sillä tämä kirja on pienestä koostaan huolimatta täynnä ihania, toteuttamisen arvoisia ideoita. Kirja on kahden ruotsalaisnaisen käsialaa, alkuperäiseltä nimeltään Galen i garn, ja se kaikin puolin hirveen kiva ja inspiroiva!

Kirjassa on ihania ja selkokielisiä ohjeita laidasta laitaan aina amigurumeista isoäidinneliöillä koristeltuun polkupyörään asti. Joskus aion vielä virkata tuollaisen kannessakin näkyvän värikkään sängynpeitteen, kunhan vaan saan ensin isoäidinneliöistä neliöiden mallisia, mikä ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta..

Tässä kirjassa ehdottomasti parasta on kuitenkin se, että useissa töissä hyödynnetään vanhoja materiaaleja (kierrätys ja uusiokäyttö kunniaan!), jotka saavat pienellä vaivalla aivan uuden elämän. Mikäs sen parempaa kuin ettei tarvitse aina kävellä lankakauppaan ostamaan tarvikkeita uutta käsityötä aloittaessa, vaan materiaalin voi kaivaa kaappien perukoilta tai vintiltä.

Löysin meidän lakanakaapista juuri tähän tarkoitukseen sopivan pussilakanan, joka ei ollut enää pitkiin aikoihin ollut nukkumakelpoinen, ja omistajakin suostui siitä luopumaan. Pussilakana oli kuitenkin niin puhkirakastettu, että siitä pystyi hyödyntämään vain osan. Tämä on toki parempi kuin ei mitään.

Itse tehty "matonkude" syntyy seuraavasti: vanhaa kangata revitään noin 1 cm leveäksi suikaleeksi, ja repiminen lopetetaan aina noin 1 cm päässä kankaan reunasta. Sitten leikataan taas saksilla saman levyinen viilto kankaaseen ja uuden suikaleen repiminen aloitetaan toiseen suuntaan. Näin syntyy yhtenäistä suikaletta helposti ilman ompelemista!

Näistä keristä ei tällä kertaa kuitenkaan synny sisustusesineitä kuten mattoa tai lattiatyynyä, vaan kenties jotakin hyödyllistä keittiöön. Työn tuloksesta kirjoitan sitten seuraavassa postauksessa!

Idea pähkinänkuoressa: Hyödynnä vanhat kankaat virkkuutöissä. Helppoa, nopeaa, rahaa säästävää sekä mikä parasta, uusiokäyttöä!

LAPSENMIELISET LOKKISUKAT

Eilen sain valmiiksi toiset lokkisukkani ja tänään paistoi jopa aurinkokin kuvatessani niitä tuolla pihalla! Pidän villasukkien neulomisesta erityisesti, koska niiden ohje on ehkä ainoa jonka osaan ulkomuistista, joten sukat syntyy mukavasti esimerkiksi Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa katsellessa.. Taisin jo aikaisemmin mainita marimekon lokin olevan yksi lempikuoseistani, joten sovelsin näitä hauskoja aaltoraitoja tällä kertaa sukanvarsiin perinteisissä mustan ja valkoisen väreissä.

Keltapinkki sukkapari valmistui jo syksyllä, ja kuten kuvasta huomaa, ne ovat olleet kovassa käytössä! Jostain syystä oon jo siitä saakka kun opin pitämään puikkoja käsissäni tykännyt neuloa sukkia ja tumppuja peilivärein, ja vieläkin sorrun usein tähän lapsenmielisyyteen ("Sul on eriparisukat!" "Eikä oo, nää on ihan samaa parii!"). 

Aaltoraidat ovat erittäin yksinkertaisia neuloa, eikä ne vie kauheasti ylimääräistä lankaa jos verrataan perinteisiin tasaraitoihin. Lankana on luottolankaani seiskaveikkaa, ja mustasta ja valkoisesta lankakerästä saisi vielä toiset samanlaiset sukat päinvastaisin värein neulottuna. Aaltoraitojen ja muiden  kuvioiden neulomista helpottaa niiden hahmottelu ruutupaperille: yksi ruutu = yksi silmukka. Vaikka villasukat ovat erittäin käytännölliset ja hyödylliset vaatekappaleet näissä Suomen arktisissa (ja välillä huolestuttavan vähä-arktisissa) olosuhteissa, tuo ne lahkeiden päällä ollessaan myös hauskan lisämausteen pukeutumiseen!

Perinteisten villasukkien ohjeen opin isoäidiltäni ja hän taas oli oppinut tämän aikoinaan ystävättäreltään, joka toimi käsityöopettajana samassa koulussa kuin isoäiti oli kotitalousopettajana. Tämän ohjeen avulla neulotut sukat eivät kulu niin nopeasti ei-raitaisen kantapäänsä tähden ja ne istuvat hyvin jalkaan kuin jalkaan, koska jalan päälipuoli on neulottu joustinneuleena. Voin yrittää avata tätä mystistä kantapäätä jossain kohden, jos sille löytyy kiinnostusta!

Tässä vielä yksi kuva uusista lempparisukistani ja samalla myös uusista lempparikengistäni (conversejen suurkuluttaja hullaantui hieman facebook-kirppiksellä, oli muuten halvat ja vielä ihan käyttämättömät)!  

Idea pähkinänkuoressa: Neulo perinteisten tasaraitojen sijaan villasukan varsiin pehmeää aaltoraitaa. Ja mikset kokeilisi samalla Peppi Pitkätossun tyylistä vaihtoehtoa ja neuloisi sukista väreiltään toistensa peilikuvat!

PITKÄKESTOINEN PÄIVÄNPIRISTYS

Muutama päivä sitten tulin kotiin ja keittiön pöydällä odotti yllätys. Olin saanut mieheltä kukkia, näin ihania ja kauniita neilikoita! Mutta miksi mies tuo naiselle kukkia? Ystävämme (eräs pitkä nörtti) sanoi heti, että on epäilyttävää jos mies tuo kukkia.. "Mitä pahaa se on nyt mennyt tekemään?"

No ei vaan! Mun mielestä kukkien tuominen ei ollut millään tavalla epäilyttävää vaan päinvastoin, tuli erittäin luotettava (tai mikä nyt onkaan epäilyttävän vastakohta?) olo! Neilikat on paitsi kauniita ja keväisiä, niin myös erittäin pitkäkestoisia. Syksyllä oltiin matkalla isoäidin sytymäpäiville ja pysähdyttiin päivittäistavarakauppaan ostamaan viime hetken viemiset ja mukaan tarttui punainen neilikkakimppu. Kukat olivat kuulemma piristäneet isoäidin päiviä yli kuukauden verran!

Idea pähkinänkuoressa: Pienellä rahallisella panostuksella voi luoda uuden piristävän lookin keittiön pöydälle pitkäksikin aikaa. Ilahduta itseäsi tai ystävääsi!

SUUSSASULAVAT SYDÄNSUKLAAT

Eilen oli ystävieni syntymäpäiväjuhlat, jonne päätin leipoa jo aikaisemmin paljon suosiota saavuttaneita sydänsuklaita. Sydänsuklaat on helppo- ja nopeatekoisia sekä erittäin herkullisia!

Pääainesosan eli suklaalevyt voi valita oman maun mukaan. Tällä kertaa valitsin mukaan kahden fazerin sinisen lisäksi yhden tumman suklaalevyn, jottei sydänsuklaista tule ällömakeita. Suklaaherkut muistuttavat Rocky Roadeja, mutta mahdolliseten allergioiden takia jätin pähkinät pois ja laitoin tilalle rusinoita. 

Sydänsuklaiden tekoon tarvitset:

• 3 levyä suklaata
• 100 g vaahtokarkkeja
• 2 dl riisimuroja
• 2 dl rusinoita
• Nonparelleja
• Pikkuisia paperivuokia

Ensin suklaat sulatetaan vesihauteessa kattilassa (meillä on semmoinen ihka oikea haudutuskattila, joka on täydellinen juuri tällaisiin kokkailuihin!) ja joukkoon kaadetaan riisimurot, rusinat ja vaahtokarkit. Käyttämäni vaahtokarkit olivat pikkuisia jo valmiiksi, mutta käytettäessä isompia vaahtokarkkeja, voi ne leikata pienemmäksi saksilla. Kaikki aineet sekoitetaan kunnolla keskenään ja annostellaan kahdella lusikalla paperivuokiin. Nonparellit ripotellaan päälle heti annostelun jälkeen, jotta ne tarttuvat kiinni ennen suklaan kovettumista. Sitten vain odotellaan ja annetaan herkkujen jäähtyä ja kovettua rauhassa, joka vienee noin tunnin. 
 
Vuokien käyttäminen oli mielestäni oivallinen idea, koska niistä on paljon kivempi syödä ja ovat ne kauniin näköisiäkin! Toinen vaihtoehto olisi valuttaa taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja kovettumisen jälkeen leikata siitä suuhun sopivia paloja.

Eilen nämä sydänsuklaat ilahduttivat päivänsankareita ja katosivat hetkessä vieraiden suihin! 

 

Idea pähkinänkuoressa: Sydänsuklaat on herkullisia ja helppotekoisia, eikä niiden valmistamisessa kauaa nokka tuhise. Ilahduta suklailla vieraitasi tai vie juhliin tuomisiksi. Suosittelen!
 

KUPONKILAHJA MAISTERILLE

Huomenna koittaa päivä, jona yksi laumani kolmesta jäsenestä (se toinen meistä kaksijalkaisista) saa maisteriopintonsa päätökseen, mikä on samalla hirveän hienoa ja toisaalta hirveän jännittävää. Maisteriksi valmistuminen vaatii ihmiseltä tiettyjä asioita: määrätietoisuutta, kiinnostuneisuutta, pitkäjänteisyyttä, rohkeutta sekä hyviä takapuolilihaksia. Reilut viisi vuotta näitä ominaisuuksia hyödyntäen, ihminen kokee muutoksen opiskelijasta maisteriksi (ainakin titteli muuttuu, kenties henkiset ominaisuudet ei). Ja vaikka kyseisen maisteriksi valmistujan mukaan gradusta on eniten konkreettista hyötyä hyvänä hiirimattona, itse kuitenkin koen että näin valtavan työn tehnyttä henkilöä on syytä hieman juhlia ja ehkä vähän hemmotellakin!

Mutta tarvitseeko maisterille antaa lahja vai riittääkö pelkkä olalletaputus ja puhe siitä kuinka ylpeä on hänestä? Näin vaikean kysymyksen edessä konsultoin tietenkin parasta ystävääni asiasta - "No tietenkin pitää antaa lahja! Sä oot tosi huono tyttöystävä jos et anna lahjaa!" Mut mikä se lahja voisi sitten olla? Kolmen ruokalajin yllätysillallinen ei kuitenkaan pysyisi salassa vaikka kuinka yrittäisi, eikä nyt oikeen tule mieleen mitään mitä maisteri tarvitsisikaan. 

Ehkä paras lahja olisikin antaa yhteistä aikaa kivan tekemisen merkeissä, tässä kaiken arjen kiireen keskellä! 

"Tämä on kuponkivihko. Kupongit oikeuttavat erilaisiin tapahtumiin tai asioihin, jotka eivät kustanna kuponkien saajalle mitään. Kuponkeja voi käyttää haluamallaan ajalla ja ne eivät ole paikkaan sidottuja. Mukavia yhteisiä hetkiä!"

Ja niin valmistui kuponkikokoelma täynnä pieniä lupauksia. Kupongit sisältävät erilaisia toimintoja ja asioita aina elokuvailloista irtokarkkeihin ja eväsretkistä kynttiläillallisiin. Kuponkeihin voisi keksiä vaikka mitä hauskaa yhteistä tekemistä sekä kivoja pieniä arkea ilahduttavia asioita. Tässä lahjassa vain mielikuvitus on rajana!



Idea pähkinänkuoressa: Jos lahjan saajaa on mahdotonta yllättää tai häneltä ei yksinkertaisesti puutu mitään, voi päivänsankaria ilahduttaa antamalla yhteistä aikaa tai vaikkapa pientä piristystä arkeen kuponkikokoelman muodossa.

VANHAT TYYNYT UUSIOKÄYTTÖÖN

Vuonna 2013 joulun aikaan kuulin järkyttävän uutisen siitä, että tyynyt pitäisi vaihtaa kahden vuoden välein uusiin, koska vanhoissa tyynyissä voi kaiken rasvan ja saastan lisäksi myös pesiä elukoita ja homeitiöitä.. Vanhojen tyynyjen pitkäaikainen käyttö saattaisi kuulemani mukaan olla jopa terveysriski. Mutta hyvät ja vanhat tyynytkö pitää heittää vaan brutaalisti roskiin? Eihän tämä ole ollenkaan ekologisen ideologiani mukaista (!), joten en tehnyt asialle mitään. 

Sitten koitti joulu 2014 ja saatiin joululahjaksi aivan ihanat, kimmoisat ja pään asentoon mukautuvat cool-tyynyt. Näiden rinnalla vanhat Ikean tyynyt tuntuivat koostumukseltaan kummallisen rakeisilta ja materiaaliinsa nähden painavilta. Eivätkö tyynyt olleet muka sellaiset jo silloin kun ostin ne muuttaessani pois kotoa? Onko mahdollista, että niiden paino olisi tosiaankin tuplaantunut, tai jopa kolminkertaistunut ostohetkestä? 

Ja niin päädyin luopumaan vanhoista tyynyistä, mutta roskiin en niitä suostunut tosta noin vaan heittämään (ainakaan vielä). Pesin tyynyt niin kuumassa kuin pesukone salli ja keksin idean ommella Leikalle niistä uuden pedin, vanha kun oli saanut kokea kovia pentuaikana ja se oli rumuuttaan varastoitu jo aikoja sitten sohvan sisään. 

Löysin kaapista kirpparilta joskus hamstraamani hauskan porokankaan (ostaessani kankaan en edes vielä tiennyt, että graduaiheenikin liittyy näihin hauskoihin kukallisiin eläimiin!), joka oli joskus koristanut ilmeisesti jonkun kotia verhona. Sitten vaan ompelukone surraamaan ja peti irrotettavine päällyskankaineen alkoi syntymään! 

Ompelukonehommissa olen yleensä jopa luonteestani poiketen erityisen epätarkka. Useimmiten arvioin ompelupistojen kohdat paljain silmin ja leikkaan kankaat paljain käsin ilman sen kummempia mittailuja. Ommellessani toivon, että looginen päättelyni saa kaikki saumat oikeille paikoilleen, eikä työn valmistuessa tarvitsisi käyttää ainakaan kauheasti ratkojaa. Tästä pedistä tuli noin 70 x 60 cm kokoinen ja yllättävänkin kuohkea ja mukavan oloinen. Ehkä sitten kun luovutaan seuraavan kerran nykyisistä tyynyistämme, voi tämä peti saada hieman lisätäytettä!

Vaikkei pedistä tullutkaan täysin symmetrinen ja päällisen silittäminenkin unohtui, näyttää pedin omistaja varsin tyytyväiseltä uuteen makoilumestaansa!

Idea pähkinänkuoressa: Vanhat tyynyt voi uusiokäyttää esimerkiksi koiran pedin sisältönä, tai jos ei omista koiraa, voi niitä hyödyntää vaikka uusien  sisustustyynyjen ompelussa.